Olipa kerran onnellinen tyyppi
On maailmassa murheita,
hur mycket, aivan kauheeta.
Niitä miettimään en jää,
on taas niin samettinen sää.
hur mycket, aivan kauheeta.
Niitä miettimään en jää,
on taas niin samettinen sää.
-Vesterinen yhtyeineen, Onnellinen mies
Kuinkakohan monta kertaa olen jotakin aloittanut näillä sanoilla 😅
Kuinkakohan monta kertaa olen jotakin aloittanut näillä sanoilla 😅
Hui, eipä ole tullut mitään tänne rustattua vähään aikaan. Oikeastaan kuukauteen, mutta nyt onkin jotain kerrottavaa, vaan ei niinkään mitään maailmaa mullistavaa, mutta kuitenkin jotain pientä. Pikku jutuistahan sitä yleensä tullaankin onnellisiksi.
Vaikka koulussa onkin ollut tavallista raskaampaa niin jotenkin tänne pohjoiseenkin vihdoin saapunut kevät tuo hyvää mieltä. Ihanaa kun lumet ovat alkaneet sulaa, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Mikä parasta niin pyörällä pääsee joka paikkaan ja pihalla voi olla ilman aluerajoituksia. Ei tehnyt mieli olla ulkona, kun lumen takia ei oikein mitään voinut tehdä. Vaikka talvesta ja lumestä pidänkin, on aivan mahtavaa huomata, kun kesä alkaa raivata tietään mieliimme ja elämiimme.
Viime viikot olivat pääsiäisen vuoksi arjen kannalta lyhyitä. Pääsiäisvapaalla matkustin serkkujeni kanssa Pelkosenniemelle. Jos en mitään muuta osaa mainita niin ainakin pääsin huimasti eteenpäin yli 500-sivuisessa kirjassa Kultatukka, tähtönen, jonka vihdoin sain aikaiseksi lainata kirjastosta. Oli mukava olla vähän vapaalla koulusta, kun niin rankka jakso meneillään.
Viime perjantaina (26.4) meillä oli lukiossa tet-päivä korkeakouluissa/ työpaikoilla. Olisin mielelläni mennyt tutustumaan yliopistolle Suomen kielen ja kirjallisuuden koulutusohjelmaan, mutta valitettavasti se ei onnistunut. Minulla ei sitten ollut lyhyellä varoitusajalla mitään muuta paikkaa niin menin normaalisti kouluun. Illalla isän ollessa iltavuorossa lähdimme äidin kanssa kahdestaan käymään mummun ja papan luona. Oli ihan piristävä käydä siellä, kun he meitä kuitenkin aina odottavat. Elämässä kun ei ole liikaa aikaa vierailla isovanhempien luona, muistakaa se. Perjantai oli myös siitä jännittävä päivä, että se oli Vesterisen (yhtyeineen) konserttia edeltävä päivä. Aina jotenkin tiedosti, että se tulee eikä sen enempiä osannut olla innoissaan. Ei se päivä sieltä innoissaan olemisella yhtään nopeampaa olisi tullut. Perjantaina pieni jännitys alkoi jo kuitenkin pistää vatsan pohjassa.
Lauantai oli hieno päivä, enkä ole pitkään aikaan ollut niin onnellinen kuin eilen olin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja herätä vähän aikaisemmin kuin yleensä. Aamupäivällä käytiin iskän kanssa kävelemässä peräkärrykirpparilla huvin vuoksi, jonka jälkeen lähdettiin kauppaan. Surullista, kuinka ihmiset tulevat niin helposti onnellisiksi materiaalista, mutta ai että olen tyytyväinen. Olen jo pitkään miettinyt omannäköiseni lippiksen ostamista ja viimein eilen menin katselemaan vaihtoehtoja. Tottakai minun oli tarkoitus ostaa vaaleanpunainen lippis, mutta vieressä oli myös keltainen ja se tarttui mukaan. Kotona tajusin, että lippis on kuin valettu yhteen jonkin aikaa sitten saamani urheilupaidan kanssa. En edes ajatellut asiaa kaupassa. En osaa sanoa saako lippalakista olla näin onnellinen, mutta otan siihen valtuudet 😅
Ulkona oli kerrassaan upea sää, vaikka vähän tuuli. Olin yli kaksi tuntia ulkoilemassa, mikä on harvinaista, kun ajattelee, miten yleensä tulee nykyään vietettyä vapaa-aikaa. Oli niin lämmintä ja aurinko paistoi.
Parasta oli kuitenkin se kun kello näytti sen verran, että oli aika lähteä kotoa Ouluun päin ajamaan. En oikein tiennyt mitä odottaa konsertista, mutta se oli kuitenkin sellainen kuin olin jollain tavalla kuvitellutkin. Nyt on yksi elämäni tavoitteista suoritettu, lähtisin heti uudestaan, kun vaan kysyttäisiin! Vähän jäi harmittamaan, kun olen sen luontoinen ihminen, etten tykkää herättää huomiota. Oisi ollut hieno laulaa mukana ja eläytyä, mutta se ei todistetusti ole minun juttuni. Mutta oli kuitenkin hieno huomata, miten yhtye herätti ihmisissä tunteita.
En edes tiedä, minkä vuoksi tykkään Vesterisestä yhtyeineen niin paljon kuin tykkään. Muistan, että se alkoi joskus niihin aikoihin, kun Tappajan näköinen mies tuli telkkarista ja sen tunnarina oli kyseisen yhtyeen biisi Isä. Sitä kuunnellessani YouTubesta, löysin biisit Kukaan ei koskaan ja Intiaanit. Oli hieno kuulla nämä lapsuuden biisit livenä. Toinen asia mistä pidän on se, että yhtyeen jäsenet vaikuttavat niin iloisilta ja onnellisilta ja, että he selvästi nauttivat soittokeikoistaan. Lisäksi pidän siitä, että mukana on erilaisia soittimia eikä pelkästään ne perussoittimet sekä se, että he ovat yleensä keikoilla ja musiikkivideoissa pukeutuneet. Se luo jotenkin tiettyä tunnelmaa!
Keikalla oli hienot biisivalinnat ja tuli sellaisia biisejä, joita en ollut ennen kuullut. Sain paljon uutta kuunneltavaa ja lisää syitä, miksi pitää yhtyeestä. Päälimmäisenä biiseistä jäi mieleen varmaan Faija käyttää napapaitaa, sillä ihmiset olivat ihan mukana. Ihastuin biiseihin Kaikki päättyy hyvin, Pitää sanoo ei, Lohduttaja, Turunlinnan muurilla, Turisti sekä Tyttö jonka pitää. Aina olen tykännyt biisistä Onnellinen mies eikä ollut epäselvää, että se soitetaan.
Ennen keikkaa isäni ei siis tiennyt juuri mitään yhtyeestä ja äiti tiesi jonkun verran, mutta ei hänellä ole ollut tapana kuunnella biisejä. Äiti piti konsertista, iskä ei niin hirveästi, mutta molemmat viihtyivät, koska laatuaikaa perheen kesken on mukava meidän kaikkien mielestä mukava viettää. Tiivistettynä siis oli todella mukava ilta enkä kadu, että liput ostettiin. Seuraavaksi kun pääsisi näkemään J. Karjalaisen livenä 😏
Vaikka koulussa onkin ollut tavallista raskaampaa niin jotenkin tänne pohjoiseenkin vihdoin saapunut kevät tuo hyvää mieltä. Ihanaa kun lumet ovat alkaneet sulaa, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Mikä parasta niin pyörällä pääsee joka paikkaan ja pihalla voi olla ilman aluerajoituksia. Ei tehnyt mieli olla ulkona, kun lumen takia ei oikein mitään voinut tehdä. Vaikka talvesta ja lumestä pidänkin, on aivan mahtavaa huomata, kun kesä alkaa raivata tietään mieliimme ja elämiimme.
Viime viikot olivat pääsiäisen vuoksi arjen kannalta lyhyitä. Pääsiäisvapaalla matkustin serkkujeni kanssa Pelkosenniemelle. Jos en mitään muuta osaa mainita niin ainakin pääsin huimasti eteenpäin yli 500-sivuisessa kirjassa Kultatukka, tähtönen, jonka vihdoin sain aikaiseksi lainata kirjastosta. Oli mukava olla vähän vapaalla koulusta, kun niin rankka jakso meneillään.
Viime perjantaina (26.4) meillä oli lukiossa tet-päivä korkeakouluissa/ työpaikoilla. Olisin mielelläni mennyt tutustumaan yliopistolle Suomen kielen ja kirjallisuuden koulutusohjelmaan, mutta valitettavasti se ei onnistunut. Minulla ei sitten ollut lyhyellä varoitusajalla mitään muuta paikkaa niin menin normaalisti kouluun. Illalla isän ollessa iltavuorossa lähdimme äidin kanssa kahdestaan käymään mummun ja papan luona. Oli ihan piristävä käydä siellä, kun he meitä kuitenkin aina odottavat. Elämässä kun ei ole liikaa aikaa vierailla isovanhempien luona, muistakaa se. Perjantai oli myös siitä jännittävä päivä, että se oli Vesterisen (yhtyeineen) konserttia edeltävä päivä. Aina jotenkin tiedosti, että se tulee eikä sen enempiä osannut olla innoissaan. Ei se päivä sieltä innoissaan olemisella yhtään nopeampaa olisi tullut. Perjantaina pieni jännitys alkoi jo kuitenkin pistää vatsan pohjassa.
Lauantai oli hieno päivä, enkä ole pitkään aikaan ollut niin onnellinen kuin eilen olin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja herätä vähän aikaisemmin kuin yleensä. Aamupäivällä käytiin iskän kanssa kävelemässä peräkärrykirpparilla huvin vuoksi, jonka jälkeen lähdettiin kauppaan. Surullista, kuinka ihmiset tulevat niin helposti onnellisiksi materiaalista, mutta ai että olen tyytyväinen. Olen jo pitkään miettinyt omannäköiseni lippiksen ostamista ja viimein eilen menin katselemaan vaihtoehtoja. Tottakai minun oli tarkoitus ostaa vaaleanpunainen lippis, mutta vieressä oli myös keltainen ja se tarttui mukaan. Kotona tajusin, että lippis on kuin valettu yhteen jonkin aikaa sitten saamani urheilupaidan kanssa. En edes ajatellut asiaa kaupassa. En osaa sanoa saako lippalakista olla näin onnellinen, mutta otan siihen valtuudet 😅
Ulkona oli kerrassaan upea sää, vaikka vähän tuuli. Olin yli kaksi tuntia ulkoilemassa, mikä on harvinaista, kun ajattelee, miten yleensä tulee nykyään vietettyä vapaa-aikaa. Oli niin lämmintä ja aurinko paistoi.
Parasta oli kuitenkin se kun kello näytti sen verran, että oli aika lähteä kotoa Ouluun päin ajamaan. En oikein tiennyt mitä odottaa konsertista, mutta se oli kuitenkin sellainen kuin olin jollain tavalla kuvitellutkin. Nyt on yksi elämäni tavoitteista suoritettu, lähtisin heti uudestaan, kun vaan kysyttäisiin! Vähän jäi harmittamaan, kun olen sen luontoinen ihminen, etten tykkää herättää huomiota. Oisi ollut hieno laulaa mukana ja eläytyä, mutta se ei todistetusti ole minun juttuni. Mutta oli kuitenkin hieno huomata, miten yhtye herätti ihmisissä tunteita.
En edes tiedä, minkä vuoksi tykkään Vesterisestä yhtyeineen niin paljon kuin tykkään. Muistan, että se alkoi joskus niihin aikoihin, kun Tappajan näköinen mies tuli telkkarista ja sen tunnarina oli kyseisen yhtyeen biisi Isä. Sitä kuunnellessani YouTubesta, löysin biisit Kukaan ei koskaan ja Intiaanit. Oli hieno kuulla nämä lapsuuden biisit livenä. Toinen asia mistä pidän on se, että yhtyeen jäsenet vaikuttavat niin iloisilta ja onnellisilta ja, että he selvästi nauttivat soittokeikoistaan. Lisäksi pidän siitä, että mukana on erilaisia soittimia eikä pelkästään ne perussoittimet sekä se, että he ovat yleensä keikoilla ja musiikkivideoissa pukeutuneet. Se luo jotenkin tiettyä tunnelmaa!
Keikalla oli hienot biisivalinnat ja tuli sellaisia biisejä, joita en ollut ennen kuullut. Sain paljon uutta kuunneltavaa ja lisää syitä, miksi pitää yhtyeestä. Päälimmäisenä biiseistä jäi mieleen varmaan Faija käyttää napapaitaa, sillä ihmiset olivat ihan mukana. Ihastuin biiseihin Kaikki päättyy hyvin, Pitää sanoo ei, Lohduttaja, Turunlinnan muurilla, Turisti sekä Tyttö jonka pitää. Aina olen tykännyt biisistä Onnellinen mies eikä ollut epäselvää, että se soitetaan.
Ennen keikkaa isäni ei siis tiennyt juuri mitään yhtyeestä ja äiti tiesi jonkun verran, mutta ei hänellä ole ollut tapana kuunnella biisejä. Äiti piti konsertista, iskä ei niin hirveästi, mutta molemmat viihtyivät, koska laatuaikaa perheen kesken on mukava meidän kaikkien mielestä mukava viettää. Tiivistettynä siis oli todella mukava ilta enkä kadu, että liput ostettiin. Seuraavaksi kun pääsisi näkemään J. Karjalaisen livenä 😏
Nyt on jotain mitä miettiä, kun ei olekaan niin hyvä päivä!
Tänään tuli käytyä tallilla harrastamassa valokuvausta estekisojen merkeissä. Ilta meni koulutehtäviä tehdessä, kuvia lähetellessä, Vesteristä kuunnellessa ja vähän ulkoillessa. Tuli sitä jakso Shamelessia katsottua. Ensi viikolla on taas ohjelmaa, kun keskiviikkona on vappu. Huomenna ratsastustunti!
Kommentit
Lähetä kommentti