Vanhojentanssit 2019 - pohdintaa tansseista

Tansseista on jo viikko ja muutama päivä aikaa, mutta ei anneta sen häiritä. Syynä siihen oikeastaan on, että olin hieman tympääntynyt "jokaisen lukiolaisen tytön unelmapäivään" ja mietin, jos en aiheesta ollenkaan kirjoittaisi. Täytyy myöntää, että minulla oli turhan suuret odotukset päivästä ja ylipäätään siitä, mitä ajattelin tänne jakaa, petyin. Kuitenkin nyt kun aikaa on kulunut, pystyy miettimään päivää ihan eri tavalla ja pitää sitä hienona muistona muiden joukossa. Sen kun kokee kuitenkin vain kerran elämässään. Ensinnäkin voisin kertoa, miten päivä sitten meni ja lopuksi pohtia sitä, millaista oli tanssia tytön kanssa ja poikkesiko se jotenkin perinteisestä pojan kanssa tanssimisesta.

Aloitin aamuni heräämällä vartin yli kuusi ja koululla piti olla viimeistään vartin yli kahdeksan. Se riitti minulle oikein hyvin, koska en laittautumiseen juuri kovin paljon aikaa tarvitse. Laittautumistani helpottaa etenkin lyhyet hiukseni. Aamulla herättyäni lähdin heti suihkuun, jonka jälkeen vedin muotoiluvaahdon päähäni, kuivasin ja kampasin hiukseni sopivaan muotoon. Edellisenä iltana valitsin itselleni vaatteet, jotka laitan, kun lähdemme ravintolaan syömään ja laitoin ne myös aamulla. Sen jälkeen aloinkin sitten meikkaamaan. Arkena en käytä meikkiä, mutta sekin on ala, joka on jo jonkin aikaa kiinnostanut ja haluaisin alkaa harrastamaan sitä yhtenä taiteenmuotona. Meikin ja hiusten laiton jälkeen söin vähän aamiaista ja lähdettiinkin sitten koululle.

Aamulla autossa pikaisesti napattu kuva!

Koululla laitoin parini kanssa mekon päälle ja lähdimme odottamaan kuvaukseen pääsyä. Kun kuvaukset oli hoidettu alkoivat ensimmäiset tanssit jo hengitellä niskaan. Ennen ensimmäisiä tansseja minulla oli hirveän huono olo eikä itsellä oikein hengitys kulkenut. Sain itseni jotenkin tsempattua ja sitten pojat saapuivatkin jo lähtöpisteisiin. Olin jotenkin otettu, kun pojat tekivät sellaisen "tsemppipiirin" ja minut otettiin avosylin vastaan. Toisaalta se saattoi johtua tyttöjen liikunnan opettajan aloitteesta, mutta kuitenkin. Pojat ottivat minut huomioon lopulta jokaisen tanssin alussa.

Ensimmäiset tanssit menivät alkujännityksen jälkeen oikein mukavasti, tottakai pieniä virheitä sattui, mutta se on inhimillistä. Ensimmäisen tanssin jälkeen kävimme erään koulukaverini kanssa ottamassa muutamat kuvat ulkona ja niistä tuli todella ihania, siitä kiitos hänelle. Toiset tanssit tulivat melkein yhtä nopeasti kuin ensimmäisetkin ja olivat yhtä nopeasti ohi. Sen jälkeen lähdettiinkin sitten bussilla kohti meille varattua ruokapaikkaa.

Aikaisemmin vielä tansseja harjoitellessa ja muuta hienosäätöä tehdessä, päätimme mitä syömme, helpottaaksemme tietenkin ravintolan taakkaa. Otin itselleni grillipihvin, johon kuului ranskalaiset, pavut ja pekoni sekä paistettu tomaatti. Jälkiruoaksi otin jäätelön. Ja ai että! En ole niin hyvää annosta aikoihin syönyt. Olen todella nirso ihminen ja pihvistä jää aina jokunen pala syömättä, eipä jäänyt tällä kertaa. Kaikki siinä annoksessa oli tosi hyvää, pekoni ainoastaan oli turhan niukasti paistettu.

Sitten lähdimmekin koululle päin takaisin. Koululla puin mekon takaisin päälleni parini avustuksella. Voin sanoa, ettei tunnu kovin mukavalle laittaa olkaimetonta mekkoa päälle, joka täytyy nyörittää kunnolla että pysyy, kun on juuri syönyt maittavan annoksen. No siinä oli luppoaikaa ja pääosin yritin sulatella ruokaa. Kaikkia tuntui vähän jännittävän, kun olihan tulossa illan viimeinen ja se odotettu päänäytös. Vähän meinasi viikolla kuumottaa pääseekö kukaan kutsumistani ihmisistä katsomaan tansseja. Tärkeä ystäväni (hän tunnistaa itsensä kyllä, jos vain lukee) ja hänen parempi puoliskonsa olivat jo aiemmin ilmoittaneet etteivät pääse paikalle (pitkä välimatka ja työt) ja tädilläni meinasi olla myös sama juttu. Aiemmin viikolla mummu, isäni äiti, oli saanut lievän aivoinfarktin ja hänellä kyllä sen vuoksi jäi kaikki väliin. Pelkoni oli kuitenkin turha, sillä paikan päälle saapuivat vanhempani, veljeni ja hänen naisystävänsä, tätini ja toinen hänen lapsistaan ja yksi äidin serkuista.

Mekko on aivan ihanan värinen näissä kuvissa 😍 Kiitokset kuvaajalle!

Muutama kuva parini kanssa, kuvat on napannut parini sisko!

Viimeinen tanssi meni oikein hyvin, vaikkakin taas tuli muutamia virheitä. Lopuksi oli vielä neljä yleisötanssia, joista kolme (?) tanssin tätini kanssa ja yhden parini pikkusiskon kanssa. Tanssien jälkeen vieraat lähtivät ja aloimme siivoamaan tanssipaikan. Ennen jatkoja kävin kotona syömässä, suihkussa ja hetken levähtämässä, kunnes lähdimme jatkoille äidin serkun ja parini kanssa. Jatkot oli ihan mukavat, vaikka sellaiset ryyppybileethän ne aina on. Lähdettiin sieltä sitten joskus vähän yli yksi ja lauantai-aamuna kävimme vielä jatkopaikan siivoamassa. Elikkä pääosin oli todella mukava päivä. Oli jotakin pientä, joka ärsytti koko päivässä, mutta en nyt sen enempiä niistä täällä halua tilittää, koska ei kukaan jaksa lukea sellaista.

Ennen tansseja ajattelin, että kirjoitan jonkin aivan mahtavan spektaakkelin siitä, kuinka tanssia, kun parina on tyttö. Siitä kun ei hirveästi ole mitään, muutamia demi-keskusteluita lukuunottamatta, joista luin useaan otteeseen muiden kokemuksista. Kuitenkin kokemusta viisaanpana, itselleni kahden mekon kanssa tanssiminen ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin, enkä oikeastaan tiedä voinko sitä hirveästi hehkuttaa, haha. 

Tyttö parina ei ollut kuitenkaan mikään ongelma meille eikä muillekaan. On siis tapauksia, joissa pakostakin tulee tyttöpareja, koska poikia ei vain yksinkertaisesti ole. Meidän tapauksessa oli päin vastoin. Olemme parini kanssa olleet hyviä ystäviä ala-asteelta asti ja jo aikaisemmin päätimme tanssia yhdessä, jos muita ehdokkaita ei tule vastaan. Kakkosen syksyllä, ennen kuin tanssikurssi alkoi "virallistimme" päätöksen, että tanssimme yhdessä. Päätimme, että minä tanssin pojan askeleet ja parini tytön askeleet, koska en vielä tiennyt valitsenko puvun vai mekon. Minun mielestäni siinä ei ole mitään vikaa, että tanssimme "tyttöparina", onpahan jotain poikkeusta perinteisiin. Olihan niitä ihmisiä, jotka näkivät meidät "lesboparina" yms, joka on vähän lapsellista. En tiedä onko meidän paikkakunta vaan vähän pieni, että tällainen on heille hieman erikoista. Kukaan ei päin naamaa ole mitään sanonut, mutta olen kuullut ystäviltäni joidenkin nuorten puheista. Itselläni ei mene tuollaiset mitenkään tunteisiin, eikä mielestäni kenelläkään pitäisi. Haluan rohkaista ihmisiä tanssimaan kenen kanssa haluaa. Parini sanoikin hyvin, että lähes kukaan tanssijoista ei ole pari oikeasti ja jos joku uskoo meidän olevan se "lesbopari" niin hyvä sitten, itse tiedämme parhaiten kuvion ja se on ihan sama, mitä muut ajattelevat. 

Toinen ärsyttävä asia oli oma tanssi. Meillä oli oletettavasti tanssissa tyttöjen ja poikien välinen "battle", jossa tanssijat ovat vastakkain. Luonnollisesti minun olisi kuulunut olla poikien puolella, mutta minun vaihtoehtoni olivat joko mekon kanssa tyttöjen puolella tai puku päällä poikien puolella. Sovittiin sitten, että olen siellä tyttöjen puollella, koska olin suunnitellut hankkivani mekon. Kun oma tanssi oli harjoittelua vaille valmis, tytöt olivat sitä mieltä, että pitäisi olla poikien puolella, koska sen parin läsnäolo on melkein jokaisessa liikkeessä. Pojat olivat taas sitä mieltä, että mekko ei sovi poikien puolelle ja liikkeet ovat "haastavia" mekon kanssa *edit: eivät olleet. Päädyttiin alkuperäiseen suunnitelmaan, että tanssin tyttöjen puolella. Tässä kohtaa mietin, että olisi vaan pitänyt pitää puoleni. Näytti vähän tyhmältä pyöriä itsekseen nurkassa ja oli muutenkin ahdasta, kun olin ns. ylimääräinen. Ajattelin kuitenkin, että battle on vain osa omaa tanssia ja oma tanssi on vain yksi osa kokonaisuutta. Tässä asiassa toivoisin skarppaamista. Tosin olen nähnyt videoita, joissa tyttöparin toinen puoli tanssii siellä poikien puolella, joten siitä pisteet, koska oma tilanteeni oli vähän niin ja näin. 

Mutta siis, kaksi tyttöä ja kaksi kaunista mekkoa muiden parien keskellä. Oman kokemukseni mukaan voin sanoa, että kyllä pärjää, mutta vähän oli haasteita. Itse punnitsin siltä väliltä otanko mekon vai miesten puvun. Päädyin kuitenkin mekkoon, koska olen haaveillut sellaisesta siitä lähtien kun näin ensimmäiset tanssit. Hauskaa mekon valinnassa oli se, että sanoin etten halua vaaleanpunaista mekkoa, koska niitä tuntui tänä vuonna olevan, mutta mikäs muukaan tarttui mukaan kuin vaaleanpunainen mekko. Päivän jälkeen tosin mietin, että olisiko sittenkin pitänyt ottaa se puku 😁 Mutta kyllä me selvittiin. Vaikein tanssi kahden mekon kanssa oli ehkä Wienervalssi, koska valssiasento sekä pojan polvelle lasku olivat turhan hankalia. Ajattelin tangon olevat hankala, mutta se yllätyksekseni onnistui aika hyvin. Haastetta toi kahden parin välistä käveleminen, mutta muuten tango meni oikein hyvin.

En tiedä jäikö kovinkaan hyvä kuva "tyttöparina" tanssimisesta, koska tuntuu että vain valitin, mutta haluan sanoa, että en kyllä kadu päätöstä tanssia kaverini kanssa. Rohkaisen myös kysymään tyttöä pariksi, jos poikia ei vaikka löydy tai vaikka ihan jostain muusta syystä. Itse pelkäsin ehkä eniten sitä, mitä muut ajattelevat, vaikka ei saisi. Pelkäsin juuri sitä, että tyyliin nyt joku seksuaalinen suuntautumiseni määritellään ja kaikki katsovat tanssien jälkeen kieroon. Ja tuo on ihan tyhmää. Päätökset tehdään itse ja omista syistä. Eikä minkään tasoinen suuntautuminen riipu siitä kenen kanssa.

Uskoakseni tekstiä on ihan tarpeeksi ellei liikaa 😏 Liekö kukaan edes jaksanut lukea tänne asti. Toivon, että joku joka on samassa tilanteessa kuin minä ennen tansseja olin, saa edes jotain irti kokemuksestani tytön kanssa tanssimisesta.