Kärpästen herra - kirja, joka tavallaan inhotti minua

Luettiin äidinkielen 5. kurssilla kirja niinkuin lähes joka kurssilla tähän asti ollaan tehty. Ollaan luettu runokirjasta omaan valintaan sekä yksi vaikuttava teos. Tällä kertaa meidän piti lukea klassikko ja opettaja valitsikin meidän ryhmällemme William Goldingin kirjoittaman romaanin Kärpästen herra (1954). Kirjassa joukko 6-12-vuotiaita englantilaisia koulupoikia haaksirikkoutuu autiolle saarelle Tyynellä valtamerellä toisen maailman sodan aikaan. Pojat viettävät huoletonta elämää saarella leikkien, mutta jossain vaiheessa he huomaavat ettei elämä olekaan niin leppoista eikä elämästä ilman aikuisia ja heidän määräämiään sääntöjä oikein tule mitään. Pojat huolestuvat saarella asuvasta pedosta, mutta kuka tai mikä peto oikeasti onkaan selviää vain lukemalla 😏

Luimme kirjan kolmen kappaleen osissa, mikä oli oikeastaan todella hyvä juttu, sillä kirjan sai siten aika nopeasti luettua. Aina jokaisen määrätyn osan jälkeen meillä oli kirjatesti jossa kysyttiin kolme olennaista kysymystä luetusta alueesta. Meillä alkoi torstaina koeviikko ja eilen olikin äidinkielen kurssikoe, jossa kirjoitimme kirjallisuusesseen tästä kyseisestä kirjasta eli kirja oli siis pakko lukea -- ei sillä, olisin kyllä lukenut muutenkin, mutta aina on niitä jotka eivät.

Kirja itsessään oli ihan ok, suosittelin äidilleni sitä, mutta en välttämättä lukisi uudelleen. Siinä oli muutamia seikkoja, mitkä jotenkin inhottivat jopa ällöttivät minua. Koko ajan oli sellainen ahdistus päällä, kun luki eteenpäin. Kaikki kirjassa esiintyvät pojat ovat tosi ärsyttävän luonteisia ja ajattelin vain, että "miksi ihmeessä käyttäydytte noin". Muutenkin minun oli jotenkin vaikea aloittaa lukeminen ja se jäi aina viime tippaan. Kuitenkin kun viimeiset hetket olivat käsillä niin innostuin lukemaan ja halusin saada vastauksen nopeasti. Toivoin koko kirjan ajan, että joku vihdoin tulisi pelastamaan pojat saarelta, koska poikien elämää saarella oli jotenkin todella ahdistava seurata 😅 Toisaalta mietin, että olisiko kirjassa oleva sota-aika voinut jollain tavalla vaikuttaa poikien luonteeseen ja käytökseen: sitä emme valitettavasti tiedä, mutta voisin uskoa. Tottakai on myös normaalia, että iso poikajoukko ja vielä nuoria poikia, ajatuu välillä kahnauksiin keskenään.

Kirjassa oli esillä oikeastaa paljolti ihmisen julmuus ja siinä käsiteltiin myös vallanhimoa sekä vallan käyttöä. Tuntui ettei kirjan pojat oikein ottaneet mitään tosissaan eivätkä he ajatelleet muuta kuin itseään. Kirjassa oli paljon myös toisten pilkkaamista ja ulkopuolelle jättämistä. Mutta juuri näiden asioiden kautta kirja laittoi ajattelemaan.

Voin suositella kirjan lukemista muillekin, sillä se tosiaan sai ajattelemaan. Jos siis haluaa aloittaa klassikoiden lukemisen niin Kärpästen herrasta on hyvä aloittaa!