Kultatukka, tähtönen - kauhun sävelet

So I say

Thank you for the music, the songs I'm singing

Thanks for all the joy they're bringing

Who can live without it, I ask in all honesty

What would life be?

Luin tässä jokin aika sitten ruotsalaisen kirjailijan Johan Ajvide Lindqvistin kirjoittaman teoksen Lilla stjärna aka Kultatukka, tähtönen. Oheisessa kuvassa on taiteellinen näkemykseni kirjan yhdestä päähenkilöstä nimeltä Theres.

Kirja on luokiteltu kauhukirjaksi, mikä on Lindqvistin kirjoille tietenkin tuttua, sillä hän on tunnettu kauhu- ja jännitysromaaneistaan, kuten esikoisteoksestaan Ystävät hämärän jälkeen. 

   Olen niin tyytyväinen itseeni, kun kirja oli kuitenkin yli 500 sivua pitkä ja sain sen luettua. Olen yllättynyt kuinka hyvin ja nopeasti sain sen luettua. Harvoin luen kirjoja ja varsinkaan noin pitkiä. Harry Potter ja viisasten kivi taisi olla pisin lukemani kirja ennen tätä. En varmaan olisi saanut luettua kirjaa ellen olisi lähtenyt pääsiäislomalla reissuun. Innostuin kirjasta hullun lailla ja ahmin sen puoli väliin pääsiäislomalla ollessani, kun ei oikein ollut muutakaan tekemistä tuolloin. Osasyynä kirjan lukemisen nopeuteen oli varmaan se, että halusin vastauksia nopeasti: kirja oli nimittäin kiehtova ja olin kuullut siitä juttuja, muun muassa äidinkielen opettajaltani (hänen kauttaan kirja tuli alunperinkin tutuksi). Pääsiäisloman jälkeen lukemiseen tuli aika pitkäkin tauko, kunnes toissa viikolla sairastuin johonkin ihme nuhakuumeeseen ja sain viimeisteltyä kirjan lukemisen. Mutta vau, olen vieläkin hämilläni siitä, että sain 500 sivuisen kirjan luettua!

Seuraavaksi kerron vähän kirjasta. Kirjan alussa parin viikon ikäinen, kultatukkainen tyttö löydetään avoimesta haudasta metsässä. Tytöllä on ainutlaatuinen kyky laulaa täysin puhtaita säveliä ja jäljitellä musiikkia, mutta häneen ei tunnu saavan oikein minkäänlaista kontaktia. Hänet kasvatetaan kellarissa piilossa muulta maailmalta seuranaan vain kasettisoitin ja kasvattivanhempien satunnaiset vierailut. Tytön kehitys tapahtuu hitaasti eikä hänestä saa oikein mitään irti.

   Samaan aikaan toisaalla kasvaa toinen tyttö aivan tavallisessa ruotsalaisessa perheessä. Hän vain tuntee olonsa hieman yksinäiseksi eikä tunne olevansa osa oikein mitään. Tytöt tapaavat 14-vuotiaina netissä sattumalta yhteisen harrastuksen kautta ja heidän välilleen syntyy erikoinen ystävyys. Heidän suhteensa toisiinsa ei ole täysin normaali vaan siitä kasvaa jotain "täydellisen kauheaa". He eivät ole enää yksin vaan heillä on toisensa.

   Kirja kertoo ennen kaikkea ystävyydestä sekä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Kirjasta välittyy vahvasti se, ettei tunne kuuluvansa oikein mihinkään. Kirjassa käsitellään erilaisuutta ja sen tuomaa ulkopuolisuuden tunnetta. Kirjan toinen päähenkilöistä, Teresa, voi olla monelle nuorelle ja miksei vanhemmallekin samaistuttava hahmo; hänellä ei ole täydellistä ulkonäköä, jonka vuoksi hän kamppailee omasta ja muiden hyväksynnästä.

   Musiikki liittyy olennaisena osana kirjan tarinaan, kuten voi päätellä jo siitä, että toisella päähenkilöistä on yliluonnollisia kykyjä musiikin suhteen. Kirjassa käsitellään omalla tavallaan musiikkielämän raakuutta, johon sisältyy paljon työtä, arvostelua ja velvollisuuksia. Laulajaa käytetään välineenä mahdollisimman suureen rahan tuottoon. 

Kuten sanoin, kirja oli kiehtova, minkä takia ei meinannut malttaa lopettaa lukemista. Odotin kirjan kauhupuolelta kuitenkin vähän enemmän. Olihan siinä niitä kohtauksia, kun selkäpiitä pitkin meni kylmät väreet, mutta siinä keskityttiin ehkä turhan paljon siihen musiikkiin. En kyllä osaa ajatella, mitä muutakaan sen tilalle olisi voinut lisätä, mutta jotenkin se jatkuva viittaaminen musiikkiin alkoi kyllästyttämään. Toisaalta se oli oleellinen osa juonta ja juonikuvion syntyä. Niitä kauhun rippeitä oli ympäri kirjaa sijoiteltuna ja se tunnelma oli odottava koko ajan. Kirjan päähenkilöistä juuri tämä kultatukkainen tyttö oli olemukseltaan hyytävä. Eli voi kyllä sanoa, että kauhua kirjassa oli, mutta jotain lisää olisin kaivannut. En tiedä, kuinka pelottava kirjan olisi pitänyt sitten olla, että se olisi ollut tarpeeksi kauhea 😂 Pohjimmiltaan kirja oli kuitenkin hyvä ja voisin jopa lukea uudelleen joskus ja katsoa avautuuko siitä jotain uutta. Olen pettynyt, kun kyseisestä kirjasta ei ole vielä tehty elokuvaversiota, sellainen olisi huippua nähdä! Kirjan tapahtumat kuvattuna voisivat olla jo minustakin jotain kamalaa. Toisaalta ihan hyvä, ettei kirja ollut mielestäni liian pelottava niin ei yöunet menneet. Ja jos jotain sanottavaa kirjasta vielä niin kirja on taitavasti kirjoitettu eikä vain taitavasti vaan aivan mahtavasti! Arvostan hyvissä kirjoissa sitä, miten ne on kirjoitettu. Eräässä vakavammassakin hetkessä oli pakko naurahtaa, kun se oli vaan niin hyvin ilmaistu. 

Mutta hei tehkää se elokuva kiitos! Elokuva tilattu!

Jossain vaiheessa täytyy kyllä ehdottomasti lukea Lindqvistin muitakin teoksia, etenkin se Ystävät hämärän jälkeen, josta olen jo elokuvan sattumoisin katsonut, harmi sinänsä. Ihmissatama kuulostaa myös korvaani mielenkiintoiselta.

Nyt on tämäkin luku saatu viimein päätökseen, jo oli aikakin. Onhan siitä jo vähän aikaa kun luin kyseisen kirjan.